Haastattelussa Vesa Mäkinen – ensimmäinen 100 kilon lisäpainoleuanvetäjä

Julkaistu: 15.03.2017

Leuanvedon kilpailutoiminta oli Suomessa aktiivista 1980-luvun alusta aina 1990-luvun alkupuolelle asti. Vuonna 1994 Vesa Mäkinen ylitti SM-kisoissa Saarijärvellä ensimmäisenä suomalaisena 100 kilon rajapyykin. Tulos oli myös Euroopan ennätys.

Kertoisitko alkuun omin sanoin kuka on Vesa Mäkinen?

Olen pian 58-vuotias luokanope. (Aloitin syksyllä, sitä ennen olin 24v alakoulun rehtorina eli pientä downshiftausta loppu-uraan). Minulla on vaimo ja 19-vuotias tytär. Asun Kangasalan keskustassa. Harrastan liikuntaa, lukemista, kalastamista ja matkustamista.

Minkälainen urheilutausta sinulla on ja miten päädyit aikoinaan leuanvetokisojen pariin?

Lapsena kesät yleisurheilin ja talvet pikaluistelin. Pikaluistelu jäi 15 ikäisenä (paras meriitti pikaluistelussa on alakoulujen SM). Yleisurheilussa voitin pituushypyssä kolmena vuonna peräkkäin SM-hopeaa (18-20v). Pari kertaa edustin Suomea maaottelussa. Parhaaksi tuloksekseni jäi 20v tekemäni 736 cm.

Olen pelannut myös lentopalloa (opiskeluaikanani Hämeenlinnassa pelasin ykkössarjassa). Lentopallossa loukkaannuin vakavasti (eturistiside ja sivuside poikki, molemmat kierukat vaurioituivat). Yleisurheilu ja palloilut jäivät. Vammautumisen jälkeen aloin treenata liikuntarajoitteisen kaverini kanssa, joka harrasti penkkipunnerrusta. Hän yllytti minua osallistumaan penkki- ja leukakisoihin Pälkäneellä (vrt. Anna-Liisa Prinkkala). Menin ja tein ensimmäisen SE:n muistaakseni 92,5 kg ja penkkasin 170 kg (oma paino 88,7 kg, pituuteni on 187 cm). Tästä “ura” alkoi. Olen tosin käynyt salilla 11-vuotiaasta lähtien liittyen pikaluistelutreeneihin. Ennätykseni penkkipunnerruksessa oli 12v 42,5 kg!

Mitkä ovat parhaat saavutuksesi leuanvedossa?

Voitin kaksi vai kolme SM-kultaa ja korjailin SE ehkä neljä tai viisi kertaa 92,5 – 100 kg. Oma painoni 100 kilon vedon aikoihin oli 93 kg luokkaa.

Ketkä olivat kovimpia kilpakumppaneitasi?

90-luvulla olin aika ylivoimainen, jos näin tylysti voi sanoa. Kun muut lopettivat, itse aloitin silloin kisan.

Osaatko sanoa, miksi leuanvedon kilpailutoiminta aikoinaan keskeytyi useaksi vuodeksi?

En osaa sanoa. Ehkä se, että laji ei ollut minkään isomman katto-organisaation alla, toiminta oli hajanaista eikä suunnitelmallista. Leuanvetoväki ei istunut yhdessä alas ja miettinyt, mitä hienon lajin menestymisen eteen voitaisiin tehdä. Omalta kohdaltani lajin hiipuminen oli harmi, sillä 100 kg oli leikillisesti sanottuna vain välitavoite. (100 kg:n suorituksestani sen voi todeta! ; )

Mitä haluaisit kertoa sen aikaisesta harjoittelustasi? Montako kertaa viikossa treenasit esimerkiksi leuanvetoa?

Olen vuosikymmeniä treenannut salilla viisi kertaa viikossa. Yksi päivistä on selkäpäivä. Kun kisat lähestyivät, aloin tehdä erityisen leuanvetotreenin normaalin selkätreenin lisäksi. Pääasiassa leukatreenini oli pyramidityyppistä, jossa menin lisäpainoilla ykkösiin asti. Hain myös räjähtävyyttä ja nopeutta yhden käden leuoilla (oikealla neljä ja vasemmalla kolme leukaa!)

Oletko jatkanut treenamista kilpaurasi jälkeen?

Edelleen käyn salilla viisi kertaa viikossa ja viikonloppuisin molempina päivinä teen aerobisia harjoitteita. (Tänään juuri luisteluhiihdin järven jäällä 2h).

Oletko harkinnut paluuta leuanvetokisoihin?

Ikä alkaa painaa ja max. voiman tuotto sen myötä, mutta suurin syy jo pitkään on ollut se, että laji on niin raaka, ettei vanhan miehen keho kestä vammautumatta.